Lampaat

Tilamme pelloilla ja metsälaitumella laiduntaa kainuunharmaskatras. Kainuunharmas on paikallisiin olosuhteisiin sopeutunut suomalainen alkuperäislammasrotu, jota 2000 -luvulle asti pidettiin valkoisen Suomenlampaan harvinaisena värimuunnoksena. DNA- tutkimukset kuitenkin osoittivat Kainuunharmakset omaksi vähälukuiseksi rodukseen. Kainuunharmasten tarina oli loppua 1980 -luvulla, jolloin kannan luultiin jo kadonneen. Pertti Hankosen määrätietoisen tutkimus- ja elvytystyön johdosta näihin päiviin asti on saatu säilymään seitsemän pässilinjaa. Uuhia on tätä nykyä suomalaisissa lampoloissa jo toista tuhatta.

Kainuunharmas on keskikokoinen lammas, hieman pienempi ja vähemmän lihaksikas kuin pidempään jalostettu Suomenlammas. Harmakset ovat hyvin hedelmällinen rotu. Pässikaritsat tulevat sukukypsiksi 3 kuukauden ikään mennessä ja uuhikaritsat 3 kuukauden täytyttyä. Uuhet tiinehtyvät ympäri vuoden ja karitsoja syntyy kerralla tavallisesti 2-4, joskus enemmänkin. Uuhilla on yleensä hyvät emo-ominaisuudet ja kokenut uuhi pystyy hoitamaan kolmoset tai nelosetkin usein itse.

Kainuunharmaksen villan väri vaihtelee valkeasta harmaan eri sävyjen kautta mustaan. Tyypillisimmän aikuisvärin ollessa vaalean harmaa. Karitsat syntyvät mustina ja harmaantuvat iän myötä. Jalat ja pää säilyvät mustina, mahdollisin valkoisin merkein. Muutama prosentti harmaksista on ruskeita. Rodulle tyypillistä on myös nahassa ja kielessä havaittava violettisävy sekä tumma peitinkarvoista muodostunut selkäsiima ja pässeillä harjas. Harmakset ovat yleensä sarvettomia.

Kainuunharmaksen villa on hienoa tai keskihienoa, minkä ansiosta sillä on hyvät käsityöominaisuudet ihanan värikirjon tuodessa oman lisänsä.

Kainuunharmasta kuvataan usein eloisaksi, uteliaaksi, ystävälliseksi ja helposti käsiteltäväksi. Tähän luonnehdintaan meidän on helppo yhtyä.